
Musiikki on intohimoni, elämäntapani ja ammattini.
On onni saada tehdä työtä, jota rakastaa ja jolla on merkitystä niin monille ihmisille. Haluan ennakkoluulottomasti ja avoimesti tehdä monia musiikkityylejä niin solistina, kuoronjohtajana kuin kanttorina. Kaikesta voi oppia ja kaikesta voi löytää hienoja asioita.
Olen kasvanut musiikin ympäröimänä vauvasta asti. Vanhempien tuki musiikkiharrastuksen matkalla kohti ammattia on ollut korvaamattoman tärkeää. Niinä hetkinä kun pianoetydit eivät maistuneet tai oli kiusaus heittää viulu takkatuleen tai kun kaikki viikonloput tuntuivat menevän orkesteri- ja kuoroleireihin, esiintymisiin niin oppilasmatineoissa kuin seurakuntien tilaisuuksissa, olivat ne osaltaan kasvattamassa kohti muusikon ammattia ja sen vaatimuksia harmistuksineen ja iloineen.
Sibelius-Akatemiaan pääsin ensi yrittämällä ja valmistuttuani sieltä musiikin maisteriksi ja laulupedagogiksi vuonna 2006, lähdin ensimmäiseen kanttorin virkaani Trollhättaniin, Ruotsiin. Sieltä palattuani sain viran Paimion seurakunnasta ja vuodesta 2011 olen ollut Turun Mikaelinseurakunnan kanttorin virassa. Rikkaita ja opettavaisia kokemuksia ja kohtaamisia on karttunut jokaisesta työpaikasta. Yhä edelleen on halu ja palo kehittyä mahdollisimman monipuoliseksi muusikoksi, kehittää seurakunnan musiikkielämää ja säveltää monenlaista musiikkia.
Musiikkiuraani on mahtunut monenlaista - olen toiminut Helsingin vankilan kanttorina, musiikinopettajana kaikilla kouluasteilla, muskariopena, opettanut laulua, viulun- ja pianonsoittoa, johtanut lukuisia kuoroja ja lauluyhtyeitä, levyttänyt solistina ja kuoronjohtajana useamman äänitteen ja työskennellyt niin klassisen musiikin kuin populaarimusiikin huippujen kanssa. Useamman vuoden tanssitausta, lajeina hip hop, street dance ja afrotanssi, on avannut syvemmin niitä musiikkigenrejä, joista myös gospelmusiikki rakentuu.
Aboa Gospel on minulle eräänlainen ihme. Aloittaessani Mikaelissa 2011, päätin perustaa gospelkuoron. Ei ollut mitään käsitystä, tulisiko sinne ketään. Mutta alusta asti se on ollut iso ja hyvä kuoro, joka kehittyy valtavaa vauhtia. Lyhyessä ajassa meistä on muodostunut eräänlainen perhe. Kuorolaiset kestävät hieman erikoista ja ”diktaattorimaista” johtajaansa ja toisaalta minä olen oppinut kuorolaisilta paljon. Positiivisuus, täysillä tekeminen, mutta rennolla ja hauskalla otteella, toisista välittäminen, kannustaminen ja laulujen sanoman eläminen tekee tästä kuorosta elämänmakuisen ja niin rakkaan porukan.
”…Siitä minun sydämeni riemuitsee, ja veisuullani häntä ylistän.” Ps. 28:7